Ooooommm...

Staattiset liikkeet ovat heikko kohtani. En todellakaan ole hyvä niissä. Kärsin, tärisen ja pyydän anteeksi keholtani. Pahan loukkaantumisen jälkeen halusin olla armollisempi keholleni ja tehdä sille samalla palveluksen. Aloitin astangajoogan.

Astangajoogasta tulee mahtava fiilis. Viikonloppukurssi antoi hyvät eväät treenaamiselle. Vaikeinta astangan oppimisessa ei ole liikkeet. Liikkeissä kehittyy treenien edetessä, pitkällä tähtäimellä. Vaikeinta on hengittäminen ja bandhat.

Sain hengittämisen rytmistä ja ideasta kiinni todella nopeasti ja se on mitä parasta, onhan hengittäminen todella iso osa astangajoogaa. Bandhojen kanssa onkin sitten enemmän tekemistä. 1,5 vuoden jälkeen bandhojen aktivointi unohtuu edellen aika ajoin.

Astangajoogassa hyvä puoli on se, että voi edetä omassa tahdissa. Kaikkien kehot toimivat eri lailla ja kehoa on kuunneltava. Kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Astangajoogassa on kuusi sarjaa. Kaikki aloittavat ensimmäisestä sarjasta. Suurin osa harjoittelee vain ja ainoastaan ensimmäistä sarjaa. Jotkut harjoittelevat ensimmäsitä ja toista sarjaa ja harvat lisäävät vielä kolmannen sarjan harjoitteluunsa. Näiden sarjojen jälkeen liikkeet alkavat olla jo aika mahdottomia. Kuudetta sarjaa harjoittaa ja hallitsee yksi mies. Haastetta siis riittää. Lisätietoa ja tarkkoja faktoja näihin asioihin kannattaa etsiä muualta netistä.

Itse harjoittelen todellakin ainoastaan ensimmäistä sarjaa. Siinä on jo tarpeeksi haastetta. Sain astangasta todella hyvää apua selkä- ja olkapääongelmille. Olkapääongelma on kuitenkin sen verran ongelmallinen, että en kunnolla pääse asentoon muutamassa helpossa liikkeessä, mutta editystä on tapahtunut. On todella turhauttavaa, koska kehoni on aikaisemmin toiminut paljon paremmin. Asian kanssa on kuitenkin vain elettävä.

Treenin jälkeen on mahtava fiilis. Hengitys kulkee, olen virkeä ja tunnen alaselässä, että selässä on hyvä fiilis. Seuraavana päivänä tunnen kiristystä takareisissä.

Edistymisestä on turha ottaa paineita. Edistyminen on kiinni niin monesta asiasta, kuten esim. harjoittelumäärästä, omasta kehosta, keskittymisestä, periksiantamattomuudesta ja notkeudesta. Uskallustakin pitää välillä olla mukana. Päällä saa seistä, mutta kaikki ajan kanssa. Aloittaminen on kuitenkin helppoa. Suosittelen tätä kaikille :)

Itsenäisesti treenatessa, eli mysoressa, saa itsestään eniten irti ja pääsee omassa tahdissa eteenpäin. Ja kivaa on!